KERTTU JA KIRJA SEKÄ KIRJASTOPROBLEEMA

 

Minulla on ongelma tai sanoisinko megalomaaninen ongelma. Ongelman nimi on kirjat, kirjallisuus ja niiden omistaminen. Kiintymykseni erilaisia tietopuolisia kirjoja ja oppaita kohtaan on todella voimakasta, jopa niin voimakasta että jos joku erehtyy antamaan minulle kirjastostaan jonkun mielenkiintoisen kirjan käteeni tutustumistarkoituksessa en välttämättä anna sitä takaisin sillä kiintymykseni ohittaa järjenkäytön.

Rakastan siis tietopuolista ja siis pelkästään tietopuolista kirjallisuutta. Minua ei viehätä kaunokirjallisuus eikä fiktioon perustuva kirjallisuus. Minulle kaunokirjallisuus ja fiktiivinen kirjallisuus on yhdentekevää. Silmissäni roskaksi luokiteltavaa jätettä.

Sen sijaan kuten mainitsin tietopuolinen, ammatti, opas ja käsikirjamaiset sekä taas erilaiset kuvitetut, kuvittamattomat luettelot, vuosijulkaisut, vuosikertomukset, historiikit saavat minulta kaiken rakkauden, herkeämättömän huomion.

Jotkut ovat ehdottaneet minulle kirjastojen käyttöä. Tiettyyn pisteeseen se onnistuikin kunnes kirjojen palauttamisesta tuli liian traumaattinen kokemus. Kun jokainen kirjan palauttaminen sisältää itkemistä, myöhässä palauttamista ja muuta vedätystä oli parempi lopettaa kirjastojen käyttö vaikka jo sekin oli traumaattinen kokemus.

Helsingissä asuessani 16-17 vuotiaana suunnittelin jopa vakavasti murtovarkauden sarjaa kohteina Verohallinto, Opetushallinto sekä Työvoimatoimisto. Kyltymättömän, kroonisessa tiedonjanossa potevan ajatuksena oli murtautua edellämainittujen tahojen Opas, Käsikirjasto sekä tilastojulkaisuvarastoihin ja ottaa haltuun virkailijoille, työväestölle sekä ammattilaisille tarkoitettuja julkaisuja kuten juurikin oppaita, käsikirjallisuutta, tilastokirjallisuutta, vuosikatsauksia, raportteja sekä muita tietovarantoon liitettäviä dokumentteja.

Tuon hankkeen yhtenä ja ainoana syynä oli jo tuolloin megalomaaninen uteliaisuus, sammumaton krooninen tiedonjanoni ja kyltymätön intohimoni erilaisia tietopuolisia kirjoja, lehtiä, dokumentteja ja raportteja kohtaan.

Yritin saada silloista miesystävääni mukaan keikalle kun hänellä oli auto mutta kuultuaan suunnitelmani hän kehoitti minuakin luopumaan suosiolla ajatuksesta. Kiinnijäädessä poliisi ei tee eroa varastetun tavaran osalta. Murto kun on aina murto.

Mutta siis taivas minkälainen kirjasto minulla olisi ollut noh ainakin hetken... Megalomaaninen uteliaisuuteni, Sammumaton tiedonjanoni sekä massiivisen suuri rakkaus tietopuolista aineistoa kohtaan on edelleen elävänä roihuva kehossani!!

Tietokirjallisuus sen kaikessa monipolvisuudessaan sekä myös erilaiset mainos ja markkinointimateriaalit ovat intohimoni. Probleema vaan on se RAHA. Tietokirjallisuuden hinta ei koskaan laske niin alas että minulla olisi varaa ostaa.  SoMe aikakaudella on sentään muutama isokin kirjalahtoitus tullut niin yrityksiltä kuin yksityisiltä ja jota arvostan enemmän kuin he edes arvaavatkaan.